Vapauduin oireista
Parikymppisestä lähtien minulla oli erilaisia suolistohaasteita.
Olen kokeillut lukuisia erilaisia ruokavalioita mm. karppausta, vähähiilihydraattista, ayervedaa, gluteenitonta, sokerin välttelyä ja vaikka ja mitä. Olo parani aina kunkin kokeilun aikana ja minusta tulikin esiin varsinainen ruokasaarnaaja.
Teini-ikäisestä alkaen kärsin myös erilaisista allergioista. Nappailin allergialääkkeitä joka kevät, kun leppä ja koivu alkoivat kukintansa. Inhosin tästä syystä koko vuodenaikaa: jatkuvaa nenän niiskutusta, pärskintää, silmien kutinaa, väsymystä ja uupumusta. Ja vihasin koivuja!
En voinut syödä kuin muutamaa hedelmää, suurin osa niistä aiheutti karmeaa kurkun kutinaa. Kuten myös kaikki pähkinät.
Elin kaikkien näiden oireiden kanssa ja uskoin niiden kuuluvan minulle. Niin nyt vain oli.
Mutta kuinkas sitten kävikään…
Hedelmä- ja pähkinäallergiat lakkasivat kuin seinään, kun sain ensimmäisen lapseni. Olin todella ihmeissäni enkä löytänyt sille selitystä. Se oli aluksi erittäin outoa, mutta muistan yhä miten voimaantuneeksi itseni tunsin.
Mutta vatsahaasteet pysyivät. Lääkäristä ei tullut lainkaan apua ja lopulta itse diagnosoin itselleni ärtyneen suolen.
Jatkuva salapoliisityö "mitä hittoa olen taas syönyt" vei voimia. Tiukat ruokavaliot helpottivat, sillä kunhan vain välttelin "vihollisia", olo oli hyvä. Mutta se oli todella ehdotonta ja jyrkkää. Heti jos vähänkin lipsuin, vatsa kyllä kertoi sen.
Kun hyppäsin opiskelemaan tunteita, kaikki muuttui.
Opiskellessani tunnelukkoja, oivalsin että olen piilottanut koko ikäni kaikkia tunteita. Jopa pelännyt niitä.
Alkoi valtava myllerrys ja prosessointi. Aloin ensi kerran kunnolla ymmärtämään, miksi olin sellainen kuin olin, mitä lapsuudessani oli tapahtunut, mitä kaikkea kannoin mukanani.
Tajusin myös miksi olin nuorena saanut siitepölyallergian. Ja mikä parasta, ymmärsin, että saan sen myös pois.
Kun tulin tästä tietoiseksi, se muutti kaiken. Päätin, etten tarvitse allergiaa enää. Ihan vain päätin ja seurasin mitä tapahtui.
Ja tuli se toukokuun päivä, kun istuin erään koivun alla. Puu oli täynnä pulleita norkkoja - näky mikä aiemmin tuotti tuskaa ja aivastelua. Nyt ihailin niitä kaikkia helpottuneena, onnellisena ja voimakkaana. Se oli aivan huikea tunne! Heräsin eloon ihan uudella tavalla!
Tein myös rauhan koivujen kanssa, niitä ei tarvinnut enää vihata, vaan sain rakastaa noita upeita puita!
Aloin isosti oivaltamaan, miten ajatukseni ja uskomukseni ovat yhteydessä kehooni.
Aiemmin olin elänyt vahvasti pääni sisällä, analysoinut, pohtinut ja miettinyt. (Ja kärsinyt usein päänsäryistä.)
Nyt tunsin, että minulla on keho, jolla on minulle kerrottavaa.
Kun oivalsin minkä tunteen olin koko ikäni piilottanut ja painanut syvälle kehooni, rajoittavat ruokavaliot saivat jäädä.
Juurikin sinne vatsaan se tunne oli jäänyt jumiin.
Viha.
Vihan tunteen työstäminen ja purkaminen avasi oman tietoisuuteni aivan uusiin sfääreihin. Tutustuin itseeni uudelleen. Elämään tuli uudenlaista vapautta, virtaavutta, voimaa ja rauhaa.
Pelottava kamala viha kertoi minulle vihdoin kuka oikeastaan olenkaan. Löysin vahvat rajat. Löysin itseni.
Tänä päivänä jos tunnen vatsaoireita tai silmät alkavat kutista, tunnistan mistä se johtuu ja osaan korjata tilanteen.
Minä olen ohjaksissa - ei se pulla tai siitepölyhiukkanen.
Sain itse niin merkittävän avun ja muutoksen koko elämääni sekä näihin kehohaasteisiini, joten tahdon auttaa muitakin oman itsensä kadottaneita löytämään aidon itsensä ja identiteettinsä ja pääsemään eroon tunnetaakoistaan. Mahdollisesti myös fyysisistä oireistaan. Ja löytämään elämäänsä aitouden ja vapauden.
Sinun kehosi on uskomaton, kuuntele mitä se yrittää sinulle kertoa.