Pelko vai rakkaus - Valinta on sinun tänäänkin

Elämässä tanssivat vuorotellen rakkaus ja pelko. Kumman sinä valitset tänään?

Arjen pyörityksessä ei aina ole helppoa löytää luottamusta ja nähdä tapahtumien mahdollisia yhteyksiä toisiinsa. Haasteiden edessä me helposti lipeämme negatiivisen ajattelun pauloihin ja annamme tilaa pelolle.

Pelko ja rakkaus ovat tunneskaalan ääripäät - kaikki muut tunteet juontuvat niistä. Koet ja toimit joko pelon tai rakkauden tunne-energiassa. Rakkaus on kaikkea rakkautta, myötätuntoa, luottamusta toisia ihmisiä, tilanteita ja itseäsi - sekä elämää - kohtaan. Kun avaudut rakkaudelle, avaat sydämesi itsellesi ja muille. Pelko saa sinut epäilemään, syyttämään, uhriutumaan, varustautumaan. Se katkeroittaa, etsii omaa etua ja kutsuu areenalle voittajia ja häviäjiä.

Joka tilanteessa voit valita, toimitko pelosta ja epävarmuudesta käsin vaiko luottamuksesta ja rakkaudesta käsin. Tunnetko sisälläsi turvan ja rakkauden, kävi mitä kävi mutta sinä selviät ja olet rakastettu? Näetkö toisen ihmisen rakkauden kautta? Voit valita, menetkö toista ihmistä kohti vai työnnätkö häntä kauemmaksi. Näetkö hänet kokonaisena, sellaisena kuin hän on vai omien ennakkoluulojesi ja odotustesi summana.

Astutko uuteen tilanteeseen avoimin mielin vai sydän suljettuna? Näetkö uhan vai mahdollisuuden? Puetko aamulla päällesi panssarin vai näytät herkkyytesi ja tunteesi?

Rohkea toimii, vaikka pelottaa

Tiesitkö, että ihmislapsella on syntyessään mukanaan vain kaksi pelkoa: kovien äänien pelko ja putoamisen pelko. Muut pelot opimme tai saamme tunneperintönä sukulinjoistamme.

Vanhemmat tartuttavat lapsiin helposti omia pelkojaan. Vaikka tehtävänä onkin suojata pienokaista oikeilta vaaratilanteilta, näkeekö isä tai äiti missä tilanteissa kyse ei olekaan enää oikeasta vaaratilanteesta, vaan kenties omien tunteiden heijastuksesta?

Pelko on ollut ja on yhä tärkeä tunne ihmiselle. Pelon tunne suojelee meitä, se valmistaa kehoa kohtaamaan vaaraa ja pitää meidät poissa useista vaarallisista asioista. Mutta se myös aktivoituu, vaikkei oikeaa uhkaa olisikaan. Kannamme monia pelkojamme mukanamme aivan tuhaan. Se, mitä oikeasti tavoittelemme ja tarvitsemme, on pelon toisella puolella. Meidän tulee vain kohdata pelko ja mennä siitä yli.

Pelkoa ei tule kieltää, vaan aidosti tunnustaa, että pelkää. Näin se tulee näkyväksi ja voit tarkastella sitä. On hyvä kysyä itseltään, miksi pelkää, mistä pelko on lähtöisin. Ja joskus pelkosi ei ehkä olekaan lainkaan sinun, vaan olet ottanut sen itsellesi syyttä, kenties kannat pelkoja kaukaa perimäsi takaa.

Terve suhde omiin pelkoihin syntyy, kun kohtaa ne ja alkaa tarkastelemaan, mistä ne johtuu. Pelkojen kohtaaminen ei tarkoita hyppyä uhkarohkeisiin tekoihin, vaan sitä, että ottaa tunteen vastaan, on sen kanssa ja antaa tunteen kertoa viestinsä.

Rohkeakin voi pelätä. Mutta pelko ei ole hänelle esteenä. Rohkeus on sitä, että tekee vaikka pelottaa. Rohkeus ei tule helposti, mutta sitä kannattaa treenata. Rohkeus tarvitsee mukaansa itseluottamusta, uskoa, irtipäästämistä ja heittäytymistä. Tutustumalla itseesi opit tuntemaan missä kaikessa olet jo rohkea ja missä voisit vielä luottaa itseesi enemmän. Rohkeus myös tarttuu, joten vietä aikaa sinua rohkeampien kanssa.

Älä kontrolloi, vaan tunne tunteesi

Tunteet ovat myös monelle pelottavia ja niiden kohtaamista vältellään. Järki-ihminen analysoi elämäänsä mielen avulla tunteet jäädyttäen. Moni voi pelätä esimerkiksi vihan tunnetta, ajatellen, ettei voisi hallita itseään, mikäli vahva viha vyöryisi päälle. Tunteita ei kuitenkaan tule hallita tai kontrolloida. Ne on annettu meille tunnettaviksi. Rohkea heittäytyy kokemaan tunteensa ja ymmärtämään, mistä ne ovat lähtöisin ja mitä ne meille viestivät.

Tuntemalla tunteesi pääset lähemmäksi omaa minääsi, aitoa itseäsi. Pelko siitä, että jäisit tunteen vangiksi, on turhaa. Tunteet tulevat ja menevät. Tunne on energiaa, joka kulkee kehossasi ja sen läpi. Sinä et ole tunteesi. Mutta sinä tarvitset tunteitasi ollaksesi ihminen ja se kuka olet tänne tullut olemaan.

Jos energia ei pääse virtaamaan sinussa vapaasti, se lukkiutuu ja tukkeutuu. Me emme ole menneisyytemme, mutta kannamme menneisyyttä mukanamme ellemme päästä siitä irti. Jollemme pysty kohtaamaan tunnetaakkaamme ja päästämään irti, jumiutuminen jatkuu ja saattaa kehittyä fyysisiksi oireiksi ja jopa sairauksiksi. Irtipäästäminen onnistuu vain kohtaamalla muistot, tapahtumat ja niiden aiheuttamat tunteet. Aina se ei onnistu yksin, vaan saatat tarvita siihen tukea. Kun menneisyyden painolasti lähtee kehostasi pois, olet vapaa itse päättämään millaista energiaa tahdot kantaa mukanasi.

Heittäydy elämään

Elämä kannattelee meitä, aina. Kun kohtaat omat pelkosi ja löydät sisimmästäsi luottamuksen ja rakkauden, elämä näyttäytyy uskomattoman kauniina ja kiehtovana leikkipaikkana, jossa saat heittäytyä elämän virtaan täysin omana itsenäsi. Olet aito ja elossa.

Rakkaudella,
Taru